Myöhäisvuoron rutiini

Liisa oli työskennellyt analyytikkona Nordea-pankissa lähes neljä vuotta, kun hän tarjoutui hoitamaan myöhäisvuoroa kolme iltaa viikossa. Hän oli aina viihtynyt hiljaisissa toimistoissa, sillä päiväsaikaan vallinnut hälinä oli alkanut uuvuttaa häntä. Kun työtoverit lähtivät puoli kuudelta, avokonttori hiljeni lähes täysin ja jäljelle jäi vain ilmastointilaitteiden matala humina. Liisa tarkisti ensin järjestelmälokit, jotka olivat syntyneet ruuhka-aikana, ja merkitsi ylös mahdolliset poikkeamat, joita päivävuoro ei ollut huomannut. Sen jälkeen hän valmisteli yöraportit, jotka lähtivät automaattisesti aluejohtajille keskiyöllä.

Eräänä tiistaina Liisa saapui tavallista myöhemmin, koska hänen tavallinen bussinsa oli myöhästynyt rankkasateen vuoksi. Kun hän istui työpöytänsä ääreen, hän huomasi unohtaneensa termoskahvinsa, joten hän meni pieneen keittiöön, jossa juuri valmistui tuore kahvipannu. Hän odotti mukinsa täyttymistä ja mietti ylennystä, joka hänelle oli luvattu, jos neljännesvuosittaiset tulokset pysyisivät hyvinä. Toimistonjohtaja Virtanen oli edellisellä viikolla kertonut, että Liisan tarkkuusprosentti oli osaston korkein.

Noin kahdeksalta Liisa sai puhelun vartijalta, joka kertoi siivoojan jättäneen pääsisäänkäynnin lukitsematta. Liisa lukitsi oven heti tietokoneeltaan ja kirjasi tapauksen lokiin. Puoli kymmeneltä hän sai päätökseen ulkomaanvaluuttakauppojen lopullisen täsmäytyksen, joka oli kertynyt Euroopan markkinoiden sulkeuduttua. Kun luvut olivat kunnossa, hän piti lyhyen tauon ja söi aamulla pakkaamansa voileivän.

Kymmenen jälkeen hän käynnisti varmuuskopioinnin, joka kestäisi kello yksitoista viisitoista asti. Tänä aikana talo oli melkein tyhjä, sillä vain yöportieeri oli alakerrassa. Liisa oli tottunut nauttimaan näistä yksinäisistä tunneista, sillä ne antoivat tilaa pohtia uusia analyysimalleja, joita hän halusi ehdottaa pankin hyväksyttäväksi. Kun varmuuskopiointi valmistui onnistuneesti, hän sammutti näyttönsä, keräsi tavaransa ja meni hissiin. Kello puoli kaksitoista hän astui viileään yöilmaan ja mietti, että myöhäisvuoro, vaikka se olikin väsyttävä, oli muodostunut viikon tuottavimmaksi osaksi.